Opioidien pitkäaikainen käyttö

Opioidit lievittävät tehokkaasti kipua. Ne saattavat myös korostaa myönteisiä tunteita ja toisaalta vähentää pelkoa, surua ja ahdistusta. Opioidien keskeisestä asemasta akuutin kivun ja syöpäkivun hoidossa ei ole terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa epäselvyyttä, mutta niiden pitkäaikaisesta käytöstä käydään paikoin kiihkeääkin keskustelua.

Krooninen kipu tuo mukanaan aina liitännäisoireita, joita ovat muun muassa alavireisyys, surullisuus, levottomuus, turhautuneisuus ja ahdistuneisuus. Hoitamattomana krooninen kipu aiheuttaa myös oheissairauksia, kuten masennusta, unihäiriöitä ja ahdistuneisuushäiriöitä. Nämä puolestaan voimistavat kiputuntemuksia, jolloin noidankehä on valmis. Pitkittynyt kipu heikentääkin potilaan elämänlaatua huomattavasti.

Pitkäaikaisen kivun hoitotulokset ovat olleet varsin vaatimattomia, kunnes 1980-luvulla huomattiin kipupotilaiden hyötyvän opioideista. Pitkävaikutteinen oksikodoni tuli markkinoille samoihin aikoihin, ja sen käyttö yleistyi erityisesti Yhdysvalloissa. Suomessa sen käyttö on ollut kokoaikaisesti huomattavasti maltillisempaa.

Oksikodonin käyttäjien määrän lisääntyminen Yhdysvalloissa on kerryttänyt tutkimusnäyttöä jatkuvan ja suuriannoksisen opioidilääkityksen haitoista ja hyödyistä. Opioidien yleisiä haittavaikutuksia ovat ummetus, suun kuivuminen, väsymys, pahoinvointi ja oksentelu. Muita haittavaikutuksia ovat masennuksen voimistuminen, hormonaaliset muutokset ja etenkin iäkkäiden potilaiden tapaturma-alttiuden lisääntyminen. Vakavimpia haittoja ovat riippuvuuden kehittyminen ja tahattomat tai tahalliset opioidiyliannostukset. Opioidien haittavaikutukset ovat kuitenkin aina annosriippuvaisia, eikä Suomessa ole käytössä yhtä suuriannoksisia opioidilääkityksiä kuin Yhdysvalloissa.

Koska opioidien haitat voivat olla huomattavia ja pahimmillaan henkeä uhkaavia, tulisi opioidilääkityksen aloittamista harkita tarkkaan. Opioideilla voidaan kuitenkin merkittävästi lievittää kipua ja parantaa elämänlaatua, joten ei ole kovin järkevää tai inhimillistä lähteä kipupotilailta lääkityksiä kaavamaisesti kieltämään.

Kolmannes kipupotilaista hyötyy opioideista ja voi käyttää niitä turvallisesti. Hyötyjille tyypillistä on, että kipu on paikallista, sille on löydetty diagnoosi, muu sairastavuus on vähäistä ja heillä on ehjä sosiaalinen tukiverkosto. Turvallista opioidin käyttöä ennustaa myös potilaan realistinen tavoite kivunlievityksessä, muiden kivunlievitysmenetelmien aktiivinen käyttö ja psykologinen tuki.

Kipupotilaat tarvitsevat lääkityksen lisäksi muun muassa psykologisia ja fysioterapeuttisia kivunhallintamenetelmiä, mutta niitä ei ole julkisella sektorilla juurikaan tarjolla. Sosiaali- ja terveysministeriön kivunhoidon asiantuntijatyöryhmä on raportissaan vuonna 2017 niitä kuitenkin ehdottanut. Lue raportti tästä (linkki avautuu uuteen ikkunaan).

Kiistatonta on, että opioideista on kipupotilaille sekä hyötyä että haittaa. Yhdysvaltain opioidikriisin myötä Suomen kipupotilaat ovat joutuneet ahdinkoon. Terveydenhuollon sektorille tarvitaan kiihkotonta ja vastuullista keskustelua siitä, miten vaikeista kivuista kärsivät potilaat parhaiten hoidetaan.

Teksti Sirpa Tahko ja Päivi Vaarakallio