Lasten ja nuorten kipu

Lasten kivun arviointi

Lasten kivun syyt ja taustatekijät arvioidaan samoja periaatteita noudattaen kuin aikuisilla. Lähtökohta on lapsen oma arvio kivusta.

Kivun voimakkuuden arvioon voidaan käyttää kipukasvomittareita ja isoilla lapsilla myös numeerista asteikkoa, kipukiilaa tai -janaa.

Lasten kivun lääkehoito

Myös lasten kivun hoidossa hoidon perusta ovat lääkkeettömät hoidot.

Psykologiset menetelmät voivat olla tehokkaita, mutta näyttö niiden pitkäaikaisesta hyödystä puuttuu.

Lasten pitkäkestoisesta kipulääkkeiden käytöstä on vähän tutkittua tietoa. Tämä on ongelma, sillä tutkitun tiedon puuttuessa lapsipotilaita joudutaan hoitamaan usein lääkkeillä, joilla ei ole käyttöaihetta lasten kivun hoitoon tai joilla ei ole myyntilupaa lapsipotilaille.

Monet hoitosuositukset perustuvat asiantuntijoiden mielipiteisiin eivätkä vahvaan näyttöön lääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta lapsipotilailla.

Parhaiten lapsilla tutkittuja kipulääkkeitä ovat parasetamoli ja tavanomaisista tulehduskipulääkkeistä propionihappojohdokset, ibuprofeeni, ketoprofeeni ja naprokseeni.

Lapsen kivun hoito aloitetaan joko parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä. Jos teho on riittämätön, voidaan käyttää niiden yhdistelmää.

Lasten ja nuorten kipukeskus

Kansallinen lasten ja nuorten kivunhoidon ja tutkimuksen keskus on aloittanut toimintansa vuoden 2020 kesäkuun alussa Uudessa lastensairaalassa Helsingissä.

Kipukeskus edistää pitkäaikaisesta ja vaikeasta kivusta kärsivien lasten ja nuorten hoitoa moniammatillisesti.

Se tarjoaa konsultaatiopalveluita ja koulutusta Suomen yliopistollisille lastenklinikoille ja keskussairaaloille.

Keskuksessa tehdään myös lasten kivunhoidon tutkimusta. Sitä tehdään Suomessa ja muualla maailmassa toistaiseksi vähän.

Lasten kivun hoito vaatii erityisosaamista

Lapsen kipu on yksilöllistä kuten aikuisillakin. Osa lapsista tuntee kipua herkemmin kuin toiset. Lapsilla kivun arviointi on vaikeampaa kuin aikuisilla, koska se ilmenee eri-ikäisillä eri tavoin.

Lasten kivuista valtaosa on akuuttia kipua, joka loppuu itsestään kudosten paranemisen myötä. Pitkäaikaisia kipuja lapsille aiheutuu pitkäaikaisten perussairauksien kuten reuman, harvinaisten sairauksien tai syövän yhteydessä.

Kivun hoito tunnistetaan omaksi merkittäväksi erityisosaamisen alueekseen lääketieteessä. Erityisesti pitkäaikaisen kivun hoidossa monialainen (useita lääketieteen erikoisaloja) ja moniammatillinen (mm. lääkärit, psykologit, fysioterapeutit, sairaanhoitajat) toimintamalli on osoitettu tehokkaimmaksi. Erityisesti yliopistosairaaloissa pyritään kivun hoitoon liittyvät toiminnat kokoamaan erityisiksi poliklinikoiksi tai edistyksellisimmissä tapauksissa moniammatillisiksi kipukeskuksiksi.

Lasten ja nuorten suhteen kivun hoito on kansainvälisestikin kehittymättömämpää kuin aikuisten. Tämä on ristiriidassa tuoreiden tutkimusten osoittamien lasten äkillisten ja pitkäaikaisten kipujen lisääntymisen kanssa. Akuutin, esim. vammoihin ja leikkauksiin liittyvän kivun lisäksi muita kokonaisuuksia ovat syöpäkivun ja muiden pitkäaikaisten kipujen hoito. Erittäin vaativia potilaita ovat ns. toiminallisten kipuoireyhtymien potilaat, joilla mitään kipua laukaisevaa tai ylläpitävää sairautta ei ole tunnistettavissa.

Kovan akuutin leikkauksen jälkeisen kivun ja syövästä aiheutuvan kivun hoidossa kipulääkkeet ja anestesiologiset menetelmät (esim. puudutukset) ovat välttämättömiä. Niiden lisäksi ja kipulääkkeen tarpeen vähentämiseksi käytetään myös ei-lääkkeellisiä menetelmiä. Kroonisen, muusta kuin syövästä aiheutuvan kivun hoidossa, ei-lääkkeelliset menetelmät (psykologiset, fysioterapeuttiset) korostuvat. Tulevaisuudessa myös digitaaliset hoitomuodot ja pelillistäminen ovat osa kivun hoitoa.

Kivun hoidon tulee olla samalla tasolla kuin muun sairaanhoidon – jokaisella on oikeus hyvään kivunhoitoon. Hoitamalla kipua tehokkaasti saavutetaan inhimillisen kärsimyksen vähenemisen lisäksi konkreettisia potilaalle ja hoitojärjestelmälle syntyviä etuja; sairaalahoitoajat lyhenevät, leikkausten jälkikomplikaatiot vähenevät, kivun kroonistumisen riski pienenee, vähennetään sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia sekä terveydenhuoltopalveluiden käyttöä.

Laaja-alainen kipu on lapsilla yleistä; 10-12 vuotiaista 7%:lla ja 14-16 vuotiaista 15% on raportoidusti tällaista kipuoireilua. 8-9% 8-vuotiaista kärsii selittämättömistä vatsakivuista, jotka ovat päivittäisiä jopa 3 %lla. Ilman varhaista puuttumista paikalliset kiputilat (esim. niska- ja selkäkivut, päänsärky) voivat voimistua ja muuttua laaja-alaisiksi.

Lähteet käypähoito.fi ja hus.fi