Sirpa Tahko
Suomessa vaikeista kivuista kärsivien potilaiden tilanne on heikko. Tästä syystä jaan tietoa kivusta ja kivunhoidosta, järjestän vertaistukea, tarjoan kivunhallinta- ja rentoutusharjoitteita, olen yhteydessä lääkäreihin ja terveydenhuollon opiskelijoihin, käyn luennoimassa ja ylläpidän sosiaalisia medioita sekä julkista sivua että suljettua vertaistukisivua.
Sivuston teksteistä suurin osa on omaa käsialaani.
Sirpa Tahko
Minun kipumatkani on alkanut vuonna 1998, jolloin sain ensimmäisen massiivisen välilevypullistumani, jota hoidettiin konservatiivisesti varsin mitättömin kipulääkkein. Tuskat olivat silloin niin kovat, että vannoin itselleni, etten enää toista kertaa eläisi läpi sellaista kipuhelvettiä, turhaan.
Vuonna 2006 olin isossa polvioperaatiossa, jossa polvi rakennettiin uudelleen trapetsitekniikalla. Siitä toipumiseen meni vuosi.
Vuonna 2008 sain kaksosraskauden keskenmenon seurauksena kaksi massiivista välilevypullistumaa, josta toisesta jäi pysyvä hermojuurivaurio, ja olen elänyt voimakkaan hermokivun kanssa siitä lähtien.
2012 olin vielä onnettomuudessa, jossa pohje- ja sääriluuni murskautuivat pirstaleisesti neljästä eri kohtaa. Silloin sanottiin, etten enää pysty kulkemaan yhtään ilman apuvälineitä. Toisin kuitenkin kävi.
Lisäksi sairastan migreeniä, joka alkoi lukioaikana ja jatkuu yhä.
Koulutukseltani olen psykologian maisteri, laillistettu psykologi, ja olen toiminut erilaisten asiakkaiden parissa urani aikana. Vapaa-aikanani olen toiminut vapaaehtoisena kipupotilaita auttaen. Olen ollut kahden eri potilasjärjestön puheenjohtajana ja istunut useissa hallituksissa. Olen myös käynyt luennoimassa eri tilaisuuksissa kivusta ja vieraillut vertaisryhmissä. Olen kirjoittanut vajaa kolme vuotta kolumneja Potilaan Lääkärilehteen kivusta, ja minulle on syntynytkin varsin hyvä kuva siitä, millaista on olla kipupotilas 2000-luvun Suomessa.