CRPS

CRPS (Complex Regional Pain Syndrome) on ”raajan pitkäaikainen paikallinen kipuoireisto, jolle ovat ominaisia tunnon ja motoriikan muutokset sekä autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuus” (Lääketieteen termit, Duodecim).

Oireisto molemmissa kipuoireyhtymissä on samankaltainen. CRPS I -oireyhtymässä ei ole todennettavissa hermovaurioita, kun taas CRPS II -oireyhtymässä hermovaurio puolestaan löytyy.

Tyypin II CRPS:ssä oireet ovat voimakkaimmat vaurioituneen hermon alueella. CRPS on systeeminen sairaus, jonka syntyyn vaikuttavat sekä ääreis- että keskushermosto. Oireyhtymä on yleensä joko ylä- tai alaraajassa. Oireet saattavat kuitenkin levitä vartalollekin.

CRPS:n aiheuttaja

Edelleenkään CRPS:n syitä ja mekanismeja ei tunneta täysin. Ilmeisesti sekä CRPS:n kehittymiseen että oireiden jatkumiseen johtavia syitä on useita. Keskushermoston ja autonomisen hermoston säätelyn muutokset ja häiriöt elimistön puolustusjärjestelmän toiminnassa vaikuttavat CRPS:n kehittymiseen.

Usein oireyhtymän laukaisee kudosvaurio, joka voi olla esimerkiksi vamman tai leikkauksen seurausta. Prosessin käynnistäjänä voi olla murtuma, venähdys tai leikkaus. Taustalla voi olla myös raajan käyttämättömyys kuten vamman jälkeinen kipsihoito.

Oireyhtymä voi kehittyä myös aivo- tai sydäninfarktin seurauksena. Immobilisaatio, ACE-estäjien käyttäminen vamman aikana, migreeni, astma ja geneettiset tekijät näyttävät olevan riskitekijöitä CRPS:n kehittymiselle. Aina ei kuitenkaan yhteyttä vammaan tai käyttämättömyyteen ole löydettävissä.

CRPS:n oireet

CRPS:lle on tyypillistä, että kipu on aiheuttajaansa nähden epäsuhtaisen pitkäkestoinen tai voimakas. Kipu on usein polttava, särkevä tai pistävä ja tuntuu olevan syvällä kudoksissa. Kipu usein leviää raajassa laukaisevan syyn sijaintia leveämmälle. Oireisto painottuu usein raajan ääreisosiin. Iholla voi kuitenkin esiintyä sekä ihotunnon heikentymää, että herkistymää. Kylmä tai kosketus saattavat tuntua kivuliaalta tai epämiellyttävältä. Kipu saattaa pahentua asennon muutoksissa ja ympäristön lämpötilan muutoksissa.

Tahdosta riippumattoman hermoston toiminnan muutokset ovat CRPS:ssä tavallisia. Näitä ovat tavallisimmin turvotus, ihon värin tai lämpötilan muutokset sekä hikoilun muuttuminen. Iho voi olla oireiston alkuvaiheessa punoittava, kipuoireyhtymän pitkittyessä sinertävä, sinipunertava tai kalpea. Alkuvaiheessa lämpötila on yleensä tervettä puolta korkeampi ja kipualuetta kuumottelee, pitkittyneessä tilanteessa lämpötila usein laskee ja kylmäämisen tunne on tavallista.

Lihaksiston toiminnan muutokset ovat alueellisessa kipuoireyhtymässä myös tavallisia. Lihasvoima heikkenee, liikelaajuudet rajoittuvat ja liikkeet ovat kömpelöitä. Muita oireita ovat vapina ja lihasjänteyden muutokset. Joskus CRPS:ään liittyy raajan dystoninen virheasento ja raajan hahmotushäiriö. Vaikeaan CRPS:ään voi liittyä myös troofisia eli kudosravitsemukseen liittyviä muutoksia, kuten kynsien, ihon ja karvoituksen muutoksia sekä osteoporoosia.

CRPS:n diagnoosi perustuu pääasiassa kliiniseen kuvaan eli oireisiin ja lääkärin tutkimuksessa todettaviin löydöksiin. Niistä tärkeimpiä ovat muutokset kosketus-, kipu- ja lämpötunnossa. Usein syvät kudosrakenteet ovat aristavia. Lääkäri tutkii myös lihasvoimat sekä liikelaajuudet. Laboratorio- ja röntgentutkimuksista on harvoin lisäapua diagnoosia tehtäessä.

CRPS:n diagnostiset kriteerit (käypähoito.fi)

1. Jatkuva kipu, joka on suhteeton mahdolliseen edeltävään laukaisevaan syyhyn nähden

2. Anamneesissa ainakin yksi oire kolmessa alaryhmässä (kliiniset diagnostiset kriteerit) tai yksi kaikissa neljässä alaryhmässä (tutkimustyön diagnostiset kriteerit):

a. sensoriset oireet: hyperestesia, allodynia tai molemmat
b. vasomotoriset oireet: ihonlämpötilan asymmetria, ihonvärin vaihtelu tai asymmetria
c. hienerityksen muutokset tai turvotus: hikoiluvaihtelua, hikoilun asymmetria tai turvotus
d. motorisia tai troofisia muutoksia: liikerajoitus, motorinen toimintahäiriö (voiman heikkous, vapina, dystonia) tai troofiset muutokset (karvoitus, kynnet, iho)

3. Tutkimushetkellä nähtävissä ainakin yksi diagnostinen statuslöydös kahdessa tai useammassa alaryhmässä:

a. tuntopoikkeavuus: hyperalgesia (terävälle) tai allodynia (kevyelle kosketukselle, painallukselle tai nivelen liikkeelle) tai molemmat
b. verenkierron muutokset: lämpötilan asymmetria, ihonvärin vaihtelu tai asymmetria
c. hikoilumuutos tai turvotus: turvotus, hikoiluvaihtelu tai hikoilun asymmetria
d. motoriset tai troofiset muutokset: liikerajoitus, motoriikan häiriö (voiman heikkous, vapina, dystonia) tai troofiset muutokset (karvoitus, kynnet, iho)

4. Ei mitään muuta diagnostista selitystä oireille ja löydöksille

CRPS:n hoito

Tärkeää CRPS:n hoidossa on raajan käyttö ja toimintakyvyn palauttaminen kivun sallimissa rajoissa. Fysio- ja toimintaterapiasta sekä asteittaisesta mielikuvaharjoittelusta saattaa olla hyötyä oireyhtymän hoidossa.

Lieväoireisimmat CRPS-potilaat hoidetaan perusterveydenhuollossa. Hoidon alkuvaiheessa pyritään rauhoittamaan leposärky sekä lisäämään kivuliaan raajan ärsykkeiden kuten erilaisten tuntoärsykkeiden ja liikkeiden sietoa. Sen jälkeen pyritään turvaamaan kivuttomat harjoitteet.

Kipulääkkeinä käytetään sekä kudosvauriokivun lääkkeitä (parasetamoli, tulehduskipulääkkeet) että hermovauriokivun hoidossa käytettyjä lääkkeitä (masennus- ja epilepsialääkkeet). Glukokortikoidihoito saattaa lievittää kipua oikein toteutettuna. Puudutushoitojen eikä kirurgisten hoitojen tehosta ole tieteellistä näyttöä, eikä niitä voida suositella. Osa potilaista voi hyötyä epiduraalisesta stimulaatiohoidosta.

Fysio- ja toimintaterpiasta sekä asteittaisesta mielikuvaharjoittelusta saattaa olla hyötyä oireyhtymän hoidossa. Keskivaikeissa ja vaikeissa tilanteissa oireyhtymän arviointi ja kuntoutus vaativat moniammatillista yhteistyötä. CRPS- oireyhtymään liittyvät liitännäisongelmat (esim. ahdistuneisuus ja masennus) tulee hoitaa.

Lähde terve.fi