Sirpa ja Päivi

Olemme molemmat 52-vuotiaita, vaikean kroonisen kivun vertaisasiantuntijoita.
Meillä on yhteensä 40 vuoden kokemus omakohtaisesta kroonisesta kivusta. Olemme kumpikin toimineet vapaaehtoisina kolmessa eri potilasjärjestössä, joista yhden perustajajäseniä olemme.

Suomessa vaikeista kivuista kärsivien potilaiden tilanne on heikko. Tästä syystä jaamme tietoa kivusta ja kivunhoidosta, järjestämme vertaistukea, tarjoamme kivunhallinta- ja rentoutusharjoitteita, olemme yhteydessä lääkäreihin ja terveydenhuollon opiskelijoihin, käymme luennoimassa ja ylläpidämme Fb:ssa sekä julkista sivua että suljettua vertaistukisivua. Kirjoitamme myös kirjaa kivusta, kivunhoidosta ja potilaan oikeuksista.

Sivuston teksteistä suurin osa on Sirpan käsialaa; Päivi on huolehtinut kokonaan teknisestä toteutuksesta.

Neuvomme ja vaihdamme mielellämme kanssanne kokemuksia omista erityisistä osaamisalueistamme, joista kerromme omissa esittelyissämme alla.

Sirpa Tahko

Minun kipumatkani on alkanut vuonna 1998, jolloin sain ensimmäisen massiivisen välilevypullistumani, jota hoidettiin konservatiivisesti varsin mitättömin kipulääkkein. Tuskat olivat silloin niin kovat, että vannoin itselleni, etten enää toista kertaa eläisi läpi sellaista kipuhelvettiä, turhaan.

Vuonna 2006 olin isossa polvioperaatiossa, jossa polvi rakennettiin uudelleen trapetsitekniikalla. Siitä toipumiseen meni vuosi.

Vuonna 2008 sain kaksosraskauden keskenmenon seurauksena kaksi massiivista välilevypullistumaa, josta toisesta jäi pysyvä hermojuurivaurio, ja olen elänyt voimakkaan hermokivun kanssa siitä lähtien.

2012 olin vielä onnettomuudessa, jossa pohje- ja sääriluuni murkautuivat pirstaleisesti neljästä eri kohtaa. Silloin sanottiin, etten enää pysty kulkemaan yhtään ilman apuvälineitä. Toisin kuitenkin kävi.

Lisäksi sairastan migreeniä, joka alkoi lukioaikana ja jatkuu yhä.

Koulutukseltani olen psykologian maisteri, laillistettu psykologi, ja olen toiminut erilaisten asiakkaiden parissa urani aikana. Vapaa-aikanani olen toiminut vapaaehtoisena kipupotilaita auttaen. Olen ollut kahden eri potilasjärjestön puheenjohtajana ja istunut useissa hallituksissa. Olen myös käynyt luennoimassa eri tilaisuuksissa kivusta ja vieraillut vertaisryhmissä. Olen kirjoittanut vajaa kolme vuotta kolumneja Potilaan Lääkärilehteen kivusta, ja minulle on syntynytkin varsin hyvä kuva siitä, millaista on olla kipupotilas 2000-luvun Suomessa.

Päivi Vaarakallio

Kipumatkani on alkanut vuonna 2000 aivovaltimoaneurysmaleikkauksen jälkeen. Sain leikkauksessa aivoinfarktin. Sen ja itse leikkauksen johdosta minulle jäi neuropsykologinen oirekuva, jossa suurimpina ongelmina on edelleen erilaiset muisti- ja kielelliset vaikeudet, oppimisen jähmeys sekä kokonaisuuksien hahmottaminen.

Sairastan muun muassa Hortonin neuralgiaa, migreeniä, kolmoishermosärkyä, SLE:tä (kuuluu Lupus-sairauksiin) ja vulvodyniaa. Minulla on myös lannerangassa hermojuurivaurio, jonka takia minulla on jatkuvia kipuja.

Kärsin myös pään alueen liikahikoilusta, allodyniasta ja hyperalgesiasta.

Endometrioosista en enää joudu kärsimään, koska kohtuni on poistettu. Mieheni kanssa kävimme läpi 7 vuoden lapsettomuustutkimukset. ICSI-tekniikalla tulin vuonna 1995 raskaaksi. Odotin kaksosia, joista toisen kehitys päättyi. Saimme onneksemme "Anupetterin", terveen lapsen, vuonna 1996.

Olin vain 39-vuotiaaksi asti työelämässä, ja työskentelin taloushallinnon ohjelmistotalossa johdon assistenttina ja Microsoft Office -tuotteiden konsulttina. Työkyvyttömyyseläkettä minulle suositteli kolme eri alan erikoislääkäriä. Eläkkeelle jouduin vuonna 2007.

Koko eläkeaikani olen toiminut erilaisissa vapaaehtoistehtävissä voimisteluseurasta potilasjärjestöön.