Lääkkeet

Kipulääkityksellä voidaan vaikuttaa kivun kokemiseen monin tavoin, kuten:

Estetään kivun vahvistumista; tulehduskipulääkkeet estävät muun muassa prostanoidien syntyä
Estetään kivun välittymistä; puudutteet sulkevat Na-kanavat, kapsaisiini, vähentää C-säikeiden määrää ihossa, gabapentinoidit sitoutuvat hermosolujen jänniteherkkiin kalsiumkanaviin.
Lievitetään kivun kokemista; opioidit salpaavat opioidireseptorit keskushermostossa, SNRI-lääkkeet estävät monoamiinien takaisinottoa hermosoluun.

Kun potilaalle määrätään kipulääkettä, lääkityksen vaikutuksia (teho ja haitat) seurataan säännöllisin kontrollein ja kirjataan lääkevaste potilaskertomukseen. Mikäli potilas ei tunnu hyötyvän lääkityksestä, pohditaan, onko kyse lääkkeen riittämättömästä tehosta. Silloin lääkitystä kannattaa tehostaa joko annosta nostamalla tai yhdistämällä lääkitykseen joku toisella mekanismilla vaikuttava lääke. Lääkkeen vaatimaton teho voi johtua myös virheellisestä työdiagnoosista.

Kudosvauriokivun hoidossa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä, parasetamolia, mietoja opioideja (kodeiiniyhdistelmävalmisteet, tramadoli, buprenorfi inilaastari) jaerityistilanteissa vahvoja opioideja.

Neuropaattisen kivun lääkehoidon ensilinjan vaihtoehtoja ovat:

trisykliset masennuskipulääkeet (esim. amitriptyliini, nortriptyliini)
SNRI-ryhmän masennuskipulääkkeet (esim. venlafaksiini, duloksetiini)
gabapentinoidit eli gabapentiini ja pregabaliini
ihoon paikallisesti vaikuttava 5 % lidokaiinivoide

Toisen linjan vaihtoehtoja ovat:

opioidit (tramadoli ja vahvat opioidit, esim. oksikodoni ja morfiini)
kapsaisiinilaastari

Idiopaattinen kipu vastaa yleensä huonosti lääkehoitoon, ja siksi lääkkeettömien hoitomuotojen merkitys korostuu. Osa neuropaattiseen kipuun tarkoitetuista lääkkeistä rauhoittaa hyperalgesiiviseen epätasapainoon ajautunutta kivunsäätelyjärjestelmää.

Idiopaattisen kivun hoidossa voidaan käyttää seuraavia lääkkeitä:

trisykliset antidepressantit (amitriptyliini, nortriptyliini)
SNRI-ryhmän masennuskipulääkkeet (duloksetiini, milnasipraani, venlafaksiini)
gabapentinoidit (pregabaliini, gabapentiini)
parasetamoli (käyttö on yleistä, mutta sen hyödyllisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä)

Lääkkeiden annokset ovat pääsääntöisesti samat kuin neuropaattisen kivun hoidossa.

Sekamuotoinen kipu tarkoittaa usean eri kiputyypin yhdistelmää. Yleisin on nosiseptisen ja neuropaattisen kivun yhdistelmä. Periaatteena on, että kukin kiputyyppi hoidetaan sen lääkehoidon periaatteiden mukaisesti.

Lähde Kroonisen kivun hoito-opas

Katso raskaudenajan lääkehoidosta lisää kohdasta Raskaus ja lääkkeet.